Translate

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Yllätys!

HEI!

Nyt on aika repäistä ja kirjoittaa tänne blogiin vielä pari postausta, ennen kuin suostun hiljenemään taas hetkellisesti, ehkäpä for good. Sain kuulla Suomeen palattuani vähän kommenttia, että "sun blogi jäi vähän kesken" ja muita kysymyksiä blogista, kuten jatkuuko kirjoittelu yhä Suomessa. No hei, Talvipakolaisena Thaimaassa -otsikolla ei oikein voi kirjoitella enää mun jännittävääkin jännemmästä opinnäytetyöprosessista, työnhakuprosessista tai muustakaan mikä sijoittuu tänne kylmään pohjoiseen. Ja miksi kukaan lukisi jotain semmoista, mikä ei itseänikään kiinnosta? :) (Eiku joo siis on mulla tosi kiinnostava oppari, se on edennyt huimaa 1,5 sivua/6kk -vauhdilla. Kyllä se siitä...)

Haluan kuitenkin vielä kirjoittaa tämän Aasiapäiväkirjani jotenkin loppuun, jotta saisin tallennettua muistot itselleni (ja vältelläkseni opinnäytetyöprosessiani) ja saadakseni itselleni tunteen, että jotain on saatu vihdoin valmiiksi. (Opinnäytetyö, wait for it... Haha.) Kirjoittelen blogiin vielä ainakin meidän Singaporen reissusta, Malesian matkasta ja viimeisten viikkojen tapahtumista, kuten pikavisiitistä Ko Sametille. Stay tuned.

Kuva ei liity tekstiin, mutta... Shabushi. I miss you.
Paluu Suomeen muuten sujui suhteellisen ongelmitta. Passia esittäessäni Suvarnabhumin lentokentällä ilmeni hieman probleemia, kun passiini oli Singaporessa vahingossa leimattu 30 päivän maassaolo-oikeus -leima oikean 90 päivän leiman sijaan, ja olin siis leiman mukaan ollut Thaimaassa laittomasti kaksi kuukautta. No, onneksi asia selvisi edukseni, enkä joutunut maksamaan 1000 euron sakkoja, ja pääsin kuin pääsinkin tullitarkastuksista läpi. Seuraavaksi hämmennystä aiheutti käsimatkatavaroissani piileskellyt riisinkeitin. Virkailijat skannasivat laukkuni kolme kertaa läpivalaisun läpi ja penkoivat laukkuni kumihanskat kädessä. Noo, onhan riisinkeitintä käsimatkatavaroissa kuljettava henkilö vähintäänkin epäilyttävä. Tuskailin lähinnä sitä, että kuinka onnistun saamaan laukkuni uudelleen kiinni, se oli sen verran tiiviisti pakattu. 

Täällä Suomessa mulla meni about 2,5 viikkoa tottua kylmyyteen. Myös sisälämpötila, +22 astetta, aiheutti vilunväristyksiä, ja hengailin villasukat, neulepaita ja viltti päällä, ja siltikin paleli. Meillä kun Thaimaassa oli sisällä aina vähintään se +31 astetta, korkeimmillaan +34, eikä ilmastointi enää ensimmäisen jättisähkölaskun jälkeen paljoa laulanut. Ilmatilan muutos tuntuu paitsi upean raikkaana ja puhtaana hengitysilmana (<3), niin myös nenän tukkoisuutena, kurkkukipuna, kuivana ihona, rusketuksen haalenemisena ja niin edelleen. No, ei auta valittaa, onneksi kuitenkin suurin osa talvesta on jo takana päin :)


2 kommenttia:

  1. Hei Kaisaelli. Olen seurannut blogiasia lokakuusta lähtien. Minulla on ollut siihen omat syyni. ;-) Tykkään huumoristasi. Hyvää jatkoa Sinulle! Eräs äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa saada näin arvoituksellinen kommentti! :D Kiitos!

      Poista