Calypso Cabaret

Kävimme viime maanantaina Sinin, Katariinan ja muutaman muun vaihtarin kanssa kulttuuririennoissa, Asiatiquessa sijaitsevassa Calypso Cabaretissa. Odotin näkeväni kauniiksi leikeltyjä ihmisiä, upeita pukuja ja kokevani jotain viihdyttävää 900 bahtin hinnan edestä. Hinta sisälsi yhden ilmaisen virvoikkeen. Kylläpä oli jännittävää nähdä, mitä yhdellä Aasian suurimmalla metropolilla olisi meille tarjoittavanaan kulttuurin saralla :D                                                                                                                                               Teatterisali oli tunnelmallinen ja tyylikäs. Show alkoi lupaavasti; juuri niinkuin perinteisen kabareen kuuluukin, eli vieraat toivotettiin tervetulleiksi useilla eri kielellä ja pitemmittä puheitta esiteltiin lavalle yksi kerrallaan liihottelevat kabareetytöt. Upeaa pukuloistoa! :)

Show sisälsi thaimaalaisen version mm. Elviksesta, Marilyn Monroesta ja Wonder Girlseistä, tanssia, komiikkaa ja draamaa. Harmillista oli, että kaikki kappaleet tulivat nauhalta playbackinä, show olisi saanut aivan uusia ulottuvuuksia edes jonkintasoisella livemusiikilla. Mutta kun järjellä ajattelee, niin tuskimpa nämä ladyboyt olisivat kovin vakuuttavasti möreällä äänellään saaneet laulettua "Diamonds are the girls best friends" ja Christina Aguileraa ym. siihen kylkeen. Jos et siis vielä kuvia katsoessasi hoksannut tätä pientä faktaa, niin kuvissa ei tosiaan ole yhtään naispuolista henkilöä. Kaikki kaunottaret ovat miehiksi syntyneitä ladyboy-transvestiitteja. 

Ladyboy-esiintyjien lisäksi showssa nähtiin karvaisempia myös miessukupuolen edustajia. Uskallan entisenä tanssinharrastajana vähän arvostella esiintyjien tanssitaitoja ja shown koreografioita, koska puhumme kuitenkin Bangkokin suurimmasta Cabaree-esityksestä, joten odotukset olivat sen suhteen aika korkealla. Kriteerinä shown esiintyjäksi pääsemiseen riittää todennäköisesti hyvin pitkälti naisellinen ulkomuoto, ja tanssijan taidot ovat ehkä toissijaisia. Toisaalta, kuinka moni mies osaa ylipäätään keikkua korkeissa koroissa vakuuttavasti? Nämä kaunottaret kyllä osasivat kävellä. Ja erittäin vakuuttavasti. Paremmin kuin moni nainen :D

Suosittelen showta kaikille, jotka haluavat kokea jotain erilaista, hauskaa ja viihdyttävää. Esitys oli luova sekoitus länsimaista ja aasialaista kulttuuria tanssin ja musiikin muodossa. Itse en todennäköisesti menisi uuelleen tuonne, enkä maksaisi showsta välttämättä ihan 900 bahtia, jos saisin itse arvottaa sen, mutta koen kyllä että show oli kaiken kaikkiaan näkemisen arvoinen. Ehkä kriittisyyteni kumpuaa myös siitä, että meidän lukioaikoina draamakurssilla toteuttamamme Kabaree -näytelmä oli vaan niin hyvä, että näillä oli vaikea enää pistää paremmaksi ;) Haha !

Tasan kaksi viikkoa jäljellä!

Heipparallaa! :)

Kahden viikon päästä tähän aikaan istumme jo Finnairin lentokoneessa liitäen Aasian yllä, suuntana Helsinki ja siitä edelleen Oulu. Fiilis kotiinlähdöstä on suurimmaksi osaksi positiivinen, mutta uskon, että lähdön lähetessä voi tulla pieni haikeus jättää tämä paikka taakseen. En koe edelleenkään, että Bangkok tuntuisi kodilta, mutta viime viikkoina olen kuitenkin kiintynyt yhä edelleen tähän suurkaupungin sekamelskaan. En kuitenkaan usko, että tähän kaupunkiin tarvitsee enää palata, mutta mistäs sitä koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Bongasin naapurustostamme banaaninkukan :)

Suomessa odottaa (toivottavasti) vielä pikkuinen ja vähän pureva pakkanen (ihan vain siksi, etten oikein enää muista mille se tuntuu) ja haluan vielä nähdä kauniita lumisia talvimaisemia ja hengittää kirpeän raikasta, puhdasta ilmaa. Sitten voiskin tulla samantien kesä, kiitos :) Keväällä ois tarkoitus saada paljon aikaiseksi, kuten kirjoittaa oppari valmiiksi, hakea töitä ja löytää uusi asunto. Tietyllä tavalla ahdistaa jättää tämä "lomailu" (nuo lainausmerkit ois kyllä voinu jättää pois) ja palata takaisin arkeen, mutta odotan kyllä kaikkea uutta innolla. Ja ihana päästä taas näkemään kaikki parhaat ja ihanimmat. <3

Shoppailu karkasi käsistä

Punnitsin tuossa yksi päivä mun matkalaukun, että tietäisin, kuinka paljon on vielä varaa (kiloissa, ei niinkään rahassa mitattuna) shoppailla tavaraa Suomeen. Puntari heilahti reiluun 19 kiloon, eli nou hätä! Eilen sitten käytiinkin Katariinan kanssa Central Worldissa shoppailemassa, ja sehän vähän riistäytyi käsistä :D Mukaan tarttui kenkäpari, kaksi laukkua, bleiseri, toppi ja muutama koru. Hupsista. Vähintään viisi lisäkiloa siis ja pakkaaminen saattaa vaatia nyt hieman lisäakrobatiaa, mutta eiköhän se siitä. Nyt ei tarvi, eikä oikein uskallakaan ostaa enää mitään, että mahtuu kaikki tavarat laukkuun. Sori kaverit, taitaa siis jäädä tuliaiset ostamatta :O Voin vaikka kokkailla teille sitten jotain thaimaalaista kun pääsen Suomeen ;) Mullahan on jopa kirjallinen todistus siitä, että olen suorittanut onnistuneesti thaikokkauskurssin, buahaha :D Wait for it!! 

Ollaan oltu tällä viikolla tsemppaamassa Suomea jääkiekon saralla suomalaisomistuksessa olevassa Sports Academyssä (Sukhumvit soi 13/15), ja keskiviikkona tsemppi tuotti tulosta, jeee! Oli ihan huippua katsoa peli suomenkielisellä selostuksella Bangkokissa! Mutta harmiksemme perjantaina naapurimaamme veti pitemmän korren, vaikka peli olikin jännittävää katsottavaa tappiosta huolimatta. No, tuskin Suomen rahkeet ois kuitenkaan kultaan riittäneet, joten pronssimitalista saa olla oikein tyytyväinen. Pronssihan on aina voitto, hopea ois ollu tavallaan häviö. :D Eilisen peli jäi näkemättä, kun shoppailtiin vahingossa iltakymmeneen, jolloin täällä peli ois alkanut, ja tultiin siihen tulokseen, ettei ehditä sporttibaariin ennen pelin loppumista kuitenkaan. Kieltämättä harmitti, kun kuuli muilta, miten Suomi lateli maaleja, eikä itse ollut näkemässä ja fiilistelemässä menoa. Harmitti siis hulluna, että Suomi oli niin hyvä :D Noei. Huippua, että mitali tuli. Terkuin jääkiekkoexperttikaisa. 

Loppuajan suunnitelmissa on vielä yrittää epätoivoisesti vähän ruskettua, eli suuntaamme todennäköisesti Ko Sametille muutamaksi päiväksi ennen lähtöä. Tiistaina käymme tsekkaamassa vanhan kaupungin nimeltä Autthaya, joka sijaitsee n. 70km Bangkokista pohjoiseen. Kierrellään raunioita ja fiilistellään vanhan ajan patinaa... Yeah right. En oikeesti tiiä paikasta yhtään mitään, mutta voin kertoa sitten jälkikäteen, miltä siellä näytti :)

Meillä on ensi viikon torstaina vielä yksi final exam; pari on jo takana. Kokeet on menneet uskoakseni hyvin, ja tajusin HRM-koetta tehdessäni, etten ole käynyt kyseisillä oppitunneilla mid-term kokeen jälkeen kertaakaan. Oho. Uskon silti, että kurssi on komeasti läpi. Siam University on yksityinen yliopisto, jossa opetus on mitä on, ja uskon, että homma toimii niin, että paikallisten rikkaiden perheiden lapset pukataan kouluun hommaamaan rahalla tutkinto, jonka saa kouraansa tekemättä juuri yhtään mitään. Yliopistossa on joillain kursseilla kuulemma no-fail-policy. Kaikki valmistuu varmasti ajallaan :D Torstain kokeeseen olemme saaneet monivalintakysymykset ja esseen aiheet etukäteen, joten vastaukset voi kätevästi opetella etukäteen.

Koko lukukauden aikana olemme tehneet kaksi ryhmätyötä, kolme mid-term koetta ja kolme final examia (joista viimeinen ensi torstaina). Englannin kurssille sai kirjoittaa esseen vapaavalintaisesta aiheesta ja kurssipisteet rapsahti tilille niin että hups vain. Tai pitäisi rapsahtaa. Katsotaan nyt, miten kauan thaimaalaisilla kestää saada lähetettyä meille todistukset ja arvosanat kursseista. Skeptisyyteen saattaa olla hieman aihetta, mutta eiköhän ne joskus tule perille, jolloinka KELA kiittää. Ja me kiitämme korotetusta ulkomaanopintotuesta, jota meidän ei toivottavasti tarvitse maksaa takaisin :)

Voin suositella Siam Universityä vaihtokohteena kaikille ahkerille vaihto-opiskelijoille, jotka haluavat käyttää aikansa tehokkaasti kaikkeen muuhun järkevään, paitsi opiskeluun. Itse olen ollut erityisen tyytyväinen koulussa etenkin koulun ruokalaan, jossa saa vatsan täyteen riisillä höystettyä, terveellisyyden ja epäterveellisyyden rajamailla kiikkuvaa thaimaalaista pikaruokaa pikkurahalla. Haha. Syöminenhän on jokaisen koulupäivän kohokohta, vai mitä. :D Oikeuden ja hallinnon opiskelijana kurssien trade operations, Human resource management ja Production and Operations management opiskelu ei hyödytä millään muotoa, paitsi yleissivistävästi, joten opiskelumotivaatio nyt on muutenkin ollut normaalia alhaisempaa. Hyväksilukuja en tarvitse enkä edes saisi, joten ainut hyöty vaihdosta on se kuuluisa kokemuksien kartuttaminen. Mission (totally) accomplished! :) 

En ole päivääkään katunut tänne lähtemistä, vaikka yks päivä heräsin siihen todellisuuteen, että suurella osalla luokkakavereista on valmistuneen paperit kourassa ja vakituinen työpaikka oman alan hommista samaan aikaan, kun minä makaan aurinkotuolissa tekemässä en-mitään. Valmistuminen häämöttää hamassa tulevaisuudessa ja vakituisen työpaikan saanti oman alan hommista (tai mistä tahansa hommista) OULUSTA tuntuu olevan tällä hetkellä mission almost impossible. Ainakin täältä Thaimaasta käsin. Mutta onneksi ei ole elämässä kiire yhtään mihinkään, työtä ehtii varmasti tehdä vielä kyllästymiseenkin asti, eikä tällaista mahdollisuutta olisi missään nimessä kannattanut jättää käyttämättä. :) 

Uima-altaamme Koh Samuilla

All in all, pitää nyt ottaa kaikki mahdollinen irti näistä parista viimeisestä viikosta täällä kuumuudessa, jotta jaksaa sitten taas hajoilla Suomen loskassa ja viimassa, ja palata takaisin normaaliin, rauhalliseen arkeen.

Thaimaan Pattijoella eli Pattayalla

Urbaania sanakirjaa lainatakseni: "Pattijoki. Entinen Pohjois-Pohjanmaalla sijainnut Suomen kunta. Nykyisin käytetään usein tarkoittaen miesturistien suosiossa olevaa syntistä lomakohdetta Thaimaan Pattayaa."

Päätimme Pattayan pahamaineisuudesta huolimatta lähteä viikonlopuksi pienelle Bangkok-getawaylle kärventääksemme nahkaa ja katsomaan omin silmin, mitä Pattiksella näkyy. Rantahan on aina ranta, ja merta kun ei Bangkokissa ole, niin onneksi sitä löytyy kuitenkin muutaman tunnin bussimatkan päästä... Pattijoeltapa hyvinkin! (...ja Hua Hinistäkin, mutta siellä on käyty jo kahdesti.) Anna ja Meri olivat menneet Pattayalle jo edellisenä päivänä, ja minä & Jontsa hypättiin perjantaina bussiin, joka kuljetti meidät perille n.3 eurolla. Majoituskustannuksetkaan eivät päätä huimanneet; yön hinta Asia Backpackers -hostellissa maksoi 7 euroa. Rantaan oli muutaman minuutin kävelymatka. Perrrrfect.

Pattaya muistutti mielestäni kovin paljon Phuketin Patong Beachia, sillä erotuksella että Phuket oli kaikin puolin siistimpi. Hiekka oli Phuketissa hienompaa, vesi kirkkaampaa ja turkoosimpaa. Pattayalla rantamaisemaa reunustivat metsäisten mäkien sijaan pilvenpiirtäjät ja meri tuoksui likaisemmalta. Mutta yleinen fiilis oli samankaltainen; molemmissa rannat ja kadut olivat turistien valtaamat, ja etenkin iloinen venäjänkielen sorina täytti kummankin rantakohteen.

Päivän aktiviteetteihin kuului, niin kuin rantalomalla yleensä, rannalla makoilu ja ruokapaikkojen metsästys, syöminen ja päämäärätön kierteleminen kaupungilla iltaisin. Hyvin yksinkertaista elämää siis kaavalla: nuku, makaa rannalla, syö, nuku. Syömisen ja nukkumisen välissä toki siis kierreltiin kaupunkia ja katsottiin, miltä näyttää Pattayan kuuluisa yöelämä. Olin kuullut niin paljon huonoa Pattijoesta, että oma vaikutelmani paikasta jäi jopa yllättävän hyväksi. En nähnyt vanhoja papparaisia nuorten thaipoikien kanssa käsikynkässä, vaikka moinen näky ei ilmeisesti ole mahdotonta bongata. Toki värikkäitä pariskuntia välillä käveli vastaan, mutta sitä nyt osasi odottaakin. 

Kävimme perjantai-iltana Walking Streetillä yhdessä pubissa drinkeillä, ja vasta muutaman minuutin istuskelun jälkeen aloimme bongata baarin työntekijöistä ladyboy-tyttöpoikia... kunnes tajusimme, että hehän ovat KAIKKI näitä kolmannen sukupuolen edustajia. Kerrassaan kauniita ihmisiä, eikä todellakaan olisi huomannut ensimmäisellä tai kolmannellakaan vilkaisulla, että jokin "mättää" :D Olipa rumasti sanottu, mutta varmaan tiedätte, mitä ajan takaa. :)

Walking Street

 Classic Photobomb!! Jos jäbällä on oikeus "pilata" meijän hieno kuva, niin mulla on oikeus julkaista se, eikö :)

Sunnuntaina saimme tarpeeksemme Pattijoesta ja pakkasimme kimpsut ja kampsut, otettiin vielä viimeiset värit iholle rannalla, syötiin kämäistä pitsaa Pizza Hutissa ja lähdettiin metsästämään bussiasemaa. Pattaya ei hevillä oisi päästänyt meitä otteestaan, sillä sekoiltiin matkassa asemalle oikein urakalla. Päästiin lopulta uupuneina bussiin, jossa nukuin koko matkan, napattiin Ekkamailta pad thait pavunituineen naamaan ja raahauduimme skytrainillä ja taksilla takaisin kämpille.

Hyvää ystävänpäivää! :)

Hellou! Pikapäivitystä kehiin ja sitten unten maille... :) 

Firstly, Hyvää ystävänpäivää kaikki ihanat! Mulla on niiiin ikävä mooontaa ihanaa ihmistä, tietäsittepä vain! Ootan jo suhteellisen paljon sitä, että pääsee takaisin Suomeen ja näkemään kaikkia. Onhan täälläkin mukavaa ja leppoisaa, mutta ei Suomea ja tosiystäviä voi korvata millään. Ikinä. Ei siis ole mikään koti-ikävä, vaan kamuikävä! :) (Koulukin oli muuten tänään ystävänpäivän takia (?) kiinni, eipä vaan kukaan ollut meille reippaille ja tunnollisille koululaisille asiasta maininnut. Kerrankin ku oltais haluttu mennä tunnille, Damn!!)

Sencondly, Hyvää Kiinalaista Uutta Vuotta, (puisen) hevosen sellaista, jota juhlittiin kyllä jo aikaa sitten (viimeinen päivä tammikuuta), mutta enpäs ole saanut aikaiseksi pitää blogia ajantasalla! En tajua mihin mun kaikki aika on mennyt...

Thirdly, käväistiin tuossa viime viikonloppuna läpällä Thaimaan Pattijoella, hohohoho, kerron siitä lisää myöhemmin.

En osaa laskea enempää englanniksi, joten on kai parempi alkaa nukkumaan, täällä on nimittäin kello jo yli puolen yön :)

...Ainiin, pakko mainita myös, että olipa ihana nähdä pitkästä aikaa Kaisaa ja Nikoa, jotka olivat reissaamassa Thaimaassa ja vierailemassa täällä Bangkokissakin pari päivää. Vielä muuten ehtisi tulla kyläilemään, vajaa kuukausi vaihtoa jäljellä, hop hop ! ;)

Ja vielä... Tuossa alla on kuvia meidän kiinalaisen uuden vuoden vietosta. Olimme Bangkokin Chinatownissa (missäpä muuallakaan), niin kuin kymmenettuhannet muutkin bangkokilaiset, eli kyseessä oli taas yksi niistä ruuhkan ja ihmismassan riemuvoittoisista tapahtumista. Kuin ihmeen kaupalla pääsimme suurehkolla seurueellamme perille, löysimme lopulta ruokapaikan (!) ja näimme yhden Thaimaan prinsessoista kirsikkana kakun päälle. Odotimme Disney-henkistä nuorta prinsessaa, mutta todellisuudessa prinsessa on kai lähemmäs kuusikymppinen tympääntyneen ja väsyneen näköinen nainen, jota kuljetettiin naurettavissa pyörällisissä kärryissä, ja saattue oli pidempi kuin Thaimaan historia. Jos liioitellaan ja paljon. En nyt keksi hienompaa kuvausta tapahtumasta. Katsokaapa itse (tärähtäneet) kuvat :D Haha. 

Mun lempparikuva illalta! Tässä kohtaa tie oli suljettu kulkuetta varten, eikä itse prinsessasta saanut otaa kuvia.

Hyvää yötä! (Oho, kello on jo 01.45.)

Thai Cooking Class

Kävimme tammikuun alussa siskoni ja hänen miehensä kanssa Maliwan -nimisen yrityksen Thai Cooking -kurssilla, jossa valmistimme herkullista curryä, kevätkääryleitä, makeaa chili-kurkku-sipuli -salaattia, kanaa with holy basil (en osaa suomentaa mikä on holy basil, mutta tuskimpa se on pyhä basilika ainakaan, lol, joku yrtti) ja tulista papaijasalaattia. En olisi ikinä uskonut, että itse tehty ruoka voisi maistua niin hyvältä. Olkoonkin, että kaikki raaka-aineet oli meille valmiiksi mitattuja ja söpöihin pikku kippoihin valmiiksi annosteltuina. Käytännössä me siis vain yhdistimme raaka-aineet, jauhoimme valmiiksi mitatut mausteet ihanan aromikkaiksi maustetahnoiksi, pilkoimme valmiiksi pestyjä kasviksia ja paistoimme ruokia wokkipannuilla. Helppoa ja vaivatonta, kuin mikä. Epäonnistumisen riski oli häilyvän pieni. 

Jospa nyt aloittaisi tämän tarinan uudelleen, jotta saisi kaiken suunnilleen kronologiseen järjestykseen...
Olipa kerran thaimaalainen kokkauskurssi. :D Aluksi otin Sivalaista taksin Khaosan roadin lähimaastoon, josta puhelimen kartan avulla suunnistin tälle vähän epämääräisen näköiselle sivukujalle:

Tämän kujan päässä oli pieni ovi, jonka edessä seisoi ständi, jossa luki Maliwan Cooking Class tai jotain vastaavaa. Epämääräisen ulkokuoren jälkeen talon sisältä paljastui kapea portaikko, joka johti varsin ammattimaiseen keittiöön ja edelleen siisteihin ruokailutiloihin. Saimme kirjoitettavaksemme rekisteröintikaavakkeet ja eteemme kannettiin tarjottimella juotavaa. Saimme valita missä järjestyksessä haluamme ruokalajit valmistaa, ja haluammeko syödä kaiken lopuksi, vai kahdessa erässä. Päädyimme tekemään ruoat kahdessa erässä, sillä aamupalan unohtaneena halusin päästä mahdollisimman nopeasti ruokaan käsiksi :D Haha. Toinen hyvä syy oli se, että ruoka pysyisi lämpimänä, kun sen ei tarvitsisi odottaa muiden annosten valmistumista. Meidän lisäksemme kurssiin ei osallistunut muita, joten saimme privaattikurssin. Aina vain parempi.

Alkajaisiksi hyppäsimme tuktukin kyytiin, joka vei meidät paikalliselle ruokatorille. Kurssiamme ohjasi nuori englanninkielentaitoinen thaimaalaistyttö, joka selitti meille innokkaasti eri kasviksista ja raaka-ainesta. Kiersimme torin läpi ja keräsimme mukaamme ruokiin tarvittavia ainesosia.

Paikallinen lihatiski

Pitkiä papuja ja chiliä käytetimme mm. papaijasalaatissa

Höyrytettyjä riisipalloja myyvä mies

Munamies 

Torilla liha ja kala oli viilennetty jääpaloilla, mutta jäiden sulaessa lattialle ja saaveihin valui sulanutta jäätä, liha- ja kalamehuja. Oli erittäin miellyttävää hiihdellä avonaisissa varvassandaaleissa siellä litkussa.

Riisin "mehukkuus" vaihtelee riisin iän mukaan

Palasimme takaisin torilta tuktukilla hyvissä ajoin ennen mielenosoituskulkueen saapumista ja kävimme katsomassa kokkikoulun lähellä sijaitsevaa hylättyä vanhaa ostoskeskuksen rauniota, jonka rakentaminen jäi kesken, kun rankkasateet pääsivät yllättämään rakennus-vaiheessa, eikä vesi koskaan kuivunut pois työmaalta. Joku nerokas päätti istuttaa veteen pari hassua kalaa, ja nykyään hylätty ostos-keskus toimiikin akvaaariona, jossa voi kymmenen bahtin maksulla ostaa pikku pussin kuivia kalanruokapalleroita ja ruokkia ahneita kaloja.

Ostoskeskus oli useampikerroksinen, eikä siihen ollut koskaan ehtinyt valmistua kattoa. Länsimaalaisen on turha yrittää ymmärtää, millä logiikalla selvästikin kallis investointi liu-kuportaineen oli viitsitty jättää keskeneräiseksi noin heppoisilla perusteilla, mutta ehkä taustalla piilee esimerkiksi rahoitus-ongelmia tai muuta vastaavaa. Ehkäpä rahat loppuivat kesken :D

Rakennus oli ymmärtääkseni noin 60 vuotta vanha, en nyt tarkkaan muista thaimaalaistytön arvioimia lukuja, mutta ainakin rakennusta alettiin tehdä, kun tytön äiti oli nuori. Tuo näkymä on mielestäni yksi omituisimmista asioista ja paikoista mitä olen täällä Thaimaassa ollessani nähnyt, vaikka paljon kummallisuuksia täällä onkin.

Ensimmäisessä kokkausvaiheessa pääsimme valmistamaan kevätkääryleet, makean lisukesalaatin sekä currykanaa. Aloitimme väsäämällä kevätkääryleen sisälmykset. Anteeksi sanavalintani. Sitten pilkoimme kurkut, sipulit ja chilit, ja teimme niiden päälle "marinadin" etikkaa ja sokeria keittämällä. Helppoa ja herrrrkulista. 

Valmistimme tuorerouhitusta vanhasta (ruskeakuorisesta) kookoksesta kookoskermaa ja -maitoa. (Ennen Thaimaaseen tuloani kuvittelin, että kookoksen sisällä on valkoista maitoa, mutta eheei!) Kookoskerma valmistetaan itse sekoittamalla kookosrouheen sekaan kuumaa vettä, puristelemalla kookosrouheesta neste pois käsin ja poistamalla lopulta kaikki rouhe kulhoon jääneen nesteen seasta, jolloin kulhoon jää paksuhko kookoskerma. Kun ensimmäisen kerran vedestä pois puristetun kookosrouheen sekaan laittaa uuden kuuman veden ja toistaa operaation, saadaan kevyempää kookosmaitoa. 

Valmistimme itsepuristetusta kookoskermasta ja itsejauhetusta ihanantuoksuisesta currytahnasta maailman ihaninta kookoscurrykanaa, jonka sekaan tuli myös keitettyä perunaa lisäämään ruokaisuutta. En tajua miten ruoka voi maistua niin hyvältä. Taittelimme kokoon kevätkäärylenyytit ja uppopaistoimme ne paistokasarissa.

Maija kokkaa

Jarno kokkaa

Kaisa kokkaa

Tässä on ensimmäisen puolivälierän tulos:

Hullun ruokaähkyn jälkeen jäljellä oli vielä papaya salad ja chicken with holy basil. 

Maha oli niin täynnä ensimmäisten kokkailujen jäljiltä, että pyysin saada ottaa valmistamani ruuat kotipakettiin. Kaikki maistui täydelliseltä, mutta mun yrttikanakastike vähän jäi "kastikkeettomaksi", kun paistelin annosta vahingossa hetken liikaa, jolloin suurin osa nesteestä haihtui muille maille. No, eipä se makua haitannut :D

Tässä kurssin toisen puoliskon lopputulokset:

Olin kokkauskurssiin kyllä ihan älyttömän tyytyväinen, ja koen että se oli ehdottomasti hintansa (1250 bahtia) väärti. Saimme mukaamme jokaisen ruokalajin englanninkieliset reseptit, sekä hienot diplomit :D Kehystän ne varmaan seinälle, sillä olen niin ylpeä tästä saavutuksesta. Viiiiiitsi vitsi.