Lähdettiin Jukan kanssa Phuketiin maanpakoon Bangkokista shutdownin ajaksi. Taksinsaanti oli hieman normaalia vaikeampaa, mutta onneksi Sivalai Placen mainio henkilökunta auttoi meitä saamaan taksin vaikeasta tilanteesta huolimatta. Seuraava ahdistuksen aihe oli, että kauankohan matkassa lentokentälle (Don Mueang) kestää, mutta huokaisin helpotuksesta, kun pääsimme moottoritielle, jossa liikenne sujui erinomaisesti ja ruuhkattomasti. Ehdimme siis ruhtinaallisen aikaisin lentokentälle, söimme aamiaiset ja pakkauduimme Nok Airin koneeseen, joka lennätti meidät turistien suosimalle, Thaimaan suurimmalle saarelle.
Phuketin lentokentällä kesti tovi jos toinenkin selvittää meidän hotellimme sijaintia, ja todellisuus iski pian vasten kasvoja: taksit Phuketissa ovat järjettömän kalliita. Kuljetus hotellillemme, joka sijaitsi hitusen Phuket Townista etelään, maksoi 650 bahtia. Eikä auttanut tinkiä yhtään :D Samanlainen matka Bangkokissa maksaisi korkeintaan 150 bahtia. No, turistithan maksavat mukisematta, mitä pyydetään. Tai mukisevat, ja maksavat silti.
Phuket valikoitui matkakohteeksemme, sillä rannalle oli päästävä, ja halusin paikkaan, jossa on turkoosia vettä ja kauniita maisemia. Paikkaan piti olla helppoa ja edullista päästä, ja kohteen tuli olla mielellään sellainen, jossa en ole itse vielä käynyt. Näillä kriteereillä saatiin karsittua pois mm. Pattaya, Krabi, Ko Samui ja Hua Hin. Lueskelin myös Ko Sametista ja Ko Changista, jotka sijaitsevat Bangkokista itään, mutta lopulta hintataso (esim. hotellit) ratkaisivat, että Phuket voisi olla vaivattomampi ja edullisempi valinta. Ajattelin myös, että tuskin Phuket turhaan on Thaimaan suosituin rantalomakohde. Sinne siis!
Majoituimme ensimmäiset kolme yötä Phuket Ecozy Hotellissa, jonka valitsin meille lähinnä hyvän asiakaspalautteen, järkevän hintatason ja sijainnin vuoksi. Luulin kylläkin, että majoituspaikkamme olisi ollut Phuket Townissa, mutta hotellin respassa olikin kyltti, jossa luki, että Phuket Towniin on 7 km matka (ja taksilla sinne hurauttaisi 400 bahtilla). Olin kyllä pettynyt hotellin sijaintiin, sillä kyseisestä paikasta liikkuminen muualle osoittautui kalliiksi ja vaikeahkoksi. Hotelli itsessään oli kuitenkin ihan ok, ja plussaa oli huoneen hintaan kuuluva aamiainen, joka oli yllättävän hyvä. En kuitenkaan suosittele paikkaa kenellekään sijainnin puolesta, ellei sitten vuokraa omaa skootteria tai muuta ajoneuvoa, jolloin paikasta toiseen kulkemiseen ei mene niin paljon rahaa. Rantalomalle tultaessa rannan täytyy mielestäni olla lähellä, tai ainakin helpon ja edullisen kulkuyhteyden päässä. Ensi kerralla täytyy olla tarkempi hotellia varattaessa :)
 |
| Hotellin ilmainen aamiainen :) |
Ensimmäisenä iltana kolusimme lähialuetta ja sen kauppoja (alueella oli mm. BigC), ja seuraavana päivänä suuntasimme rannalle kalliilla taksikyydillä. "Kallis" on täällä Thaimassa toki aika suhteellinen käsite. Monet turistit, jotka eivät ole vierailleet turistialueiden ulkopuolella, varmasti kokevat hintatason Phuketissa todella edulliseksi, kun eivät paikallista todellista hintatasoa tunne. Myönnän kyllä senkin, että Thaimaassa tulee helposti pihiksi, kun oppii tiedostamaan oikeat hinnat palveluille ja tavaroille, ja yhtäkkiä esimerkiksi lyhyestä taksimatkasta joutuukin pullittamaan moninkertaisen hinnan. Tieto lisää tuskaa :D Piti oikein tietoisesti ajatella, että tämä (ruoka/taksimatka/palvelu) olisi kuitenkin Euroopassa kalliimpaa, jottei olisi harmittanut maksaa kaikesta ylimääräistä vain sen takia, että on turistikohteessa.
 |
| Patong Beach |
Kolmantena päivänä lähdimme minibussilla Phang Nga Bayn kansallispuistoon, josta jatkoimme Long Tail Boatilla jokea pitkin Tam Talu Islandille, jossa osa turisteista harrasti merimelontaa, mutta me päätimme skipata melontaosuuden ja nauttia kyseisen ohjelmanumeron ajan auringosta laivan kannella.
 |
| Long Tail Boats eli pitkähäntäveneet |
 |
| Melontaa |
Melontaosuuden jälkeen jatkoimme matkaa Khao Phing Kan -saarille, jonka maisemat ovat tulleet turistien laajempaan tietoisuuteen elokuvasta "The Man with the Golden Gun", ja kyseinen alue onkin leffan mukaan nimetty uudelleen turisteja houkuttelevampaan muotoon: James Bond Island. Itse en muista kyseistä elokuvaa nähneeni, mutta sitäkin enemmän kuvia tuosta maagisesta maisemasta. Olihan tuo siis mukava päästä näkemään omin silmin :) Kuulemma leffan pahis asusteli tuon kummallisenmuotoisen saaren sisällä, mikä oli kyllä aivan naurettavan absurdi ajatus, kun saaren näki livenä. Hyvä että jollakin on mielikuvitusta.
Jos yhtään ymmärsin turistioppaamme jorinoita oikein, niin tuon saaren thaimaalainen nimi tarkoittaa ravun silmää, koska se on olevinaan sen muotoinen. Jälkikäteen ajatellen ja Wikipediaa lueskellen olen tullut siihen tulokseen, että en varmaan ymmärtänyt turistioppaan puheita aivan oikein tai sitten opas ei tiennyt yhtään mistä puhui :D No väliäkös sillä. Koko saaren alkuperäinen nimikin on Wikipedian mukaan Ko Tapu, ja yrityksen esitteessä se on Ta-Phu. Otappa siitä sitten selvää... Kirjoitusasun eroavaisuudet ovat kyllä yleisesti ottaen Thaimaassa enemmänkin sääntö kuin poikkeus, sillä kun thaimaankieliset kiekurat on väännetty länkkäriaakkosiksi, niin jokainen kai kirjoittaa sanat vähän erilailla, riippuen esim. kartan tekijästä. Välillä meidän kotitiekin Bangkokissa on Isaraphab ja toisessa kyltissä Itsaraphab.
Saarta ympäröi jännittävän näköinen vihreä vesi, ja sielä oli kasapäin turisteja, kalliomaisemaa ja pari luolaa. Tämän lisäksi siellä oli kojuja, jotka myivät turistikrääsää, kuten hyönteisistä tehtyjä tauluja. Älkää muuten koskaan ostako Thaimaasta mitään uhanalaisia eläimiä, hyönteisiä, korallia tai simpukoita sisältäviä tuotteita, koska ymmärtääkseni niitä on laitonta viedä maasta. Myös Buddhaa esittäviä patsaita tai muuta Buddhakrääsää kannattaa vältellä, sillä ilmeisesti uskonnollisista tavaroista ei haluta tehdä mitään virallista vientituotetta, vaikka jostain syystä jokaisessa turistikrääsäkojussa on Buddhaa esittäviä tavaroita myynnissä pilvin pimein. Ehkä siksi koska ne myy, eikä siksi että myyjiä kiinnostaisi se, saako turistipoloinen tavarat vietyä mukanaan kotimaahansa vai ei. En kuitenkaan oikeasti usko, että kukaan niin tarkasti kenenkään matkatavaroita syynää :D Aasiassa tuntuu muutenkin olevan paljon heppoisemmat turvatarkastukset, kuin Euroopassa.
Kävimme syömässä lounasta Koh Pan-Yee -nimisessä meren päälle rakennetussa sympaattisessa kalastajakylässä, jonka jälkeen jatkoimme pitkähäntäveneellä takaisin jokea pitkin lähtöpisteeseemme, josta kuljimme minibussilla Suwankuha Tempeliin, joka vilisi rasavillejä adhd-apinoita. Luolan sisällä oli kultainen makaava Buddhapatsas, ja syvemmälle luolaan pääsi kiipeällä muhkuraisia portaita ja kiviä pitkin. Luola oli ihmeellisen muotoinen ja siellä oleva pikkuruinen poika (tai tyttö, ei päästy yhteisymmärrykseen...) selitti meille luolan kivimuodostumien esittämiä asioita, ja ehkäpä jopa oli keksinyt omasta päästään ne, mutta yhdessä kulmassa oli hänen mukaansa norsujen muotoisia kiviä, yhdessä tytön pää ja tippukivistä muodostuneet hiukset, kolmannessa hirtetty naishahmo ja eräässä seinässä sydämenmuotoinen aukko.
Pyytämättömien selityksien jälkeen nuorukainen halusi väkisin ottaa meistä kuvan, jonka jälkeen hän ruinasi meiltä palkkioksi 20 bahtia. Maksettiin toki, vaikka yleisesti ottaen en halua tukea täällä mitenkään lapsityötä, tai antaa rahaa kerjäläisille. Niin kauan, kun söpölle 4-vuotiaalle kukkia myyvälle tytölle annetaan rahaa, niin kauan lapsia käytetään törkeästi työvoimana. Tuskimpa lapsiparat saavat työstään yhtään rahaa itselleen, vaan menee kaikki vanhempien taskuun. Kuka sitäpaitsi laittaa niin nuoren lapsen yksinään kiertelemään ventovieraiden luokse? Mitä taas kerjäläisiin tulee, niin ajattelen ehkä vähän itsekkäästikin, mutta koen, että se ei ole meidän turistien vika, ettei sosiaalihuolto pelaa täällä. Me emme ole siitä vastuussa, vaan valtio, tai paikalliset itse. Emme ole tulleet tänne kerjäläisten elämää rahoittamaan, vaan tuemme valtiota tuomalla tänne vaurautta muilla tavoin.
Loppuajan Phuketissa vietimme rannan läheisyydessä Patong Beachilla, sillä emme halunneet mukavuudenhaluisina enää lähteä koluamaan saaren muita rantoja. Patong on erittäin vilkas yöelämältään, ja sieltä löytyy kilpailukykyiset hierontapaikat (kävimme testaamassa sekä thai- että öljyhierontaa), sekä ravintoloita ja ostosmahdollisuuksia on pilvin pimein. Rantojen pääkansoittajia tuntuivat olevan venäläisturistit, mutta vaikka sanassa "venäläisturisti" on usein negatiivinen vivahde, niin eipä heistä ollut mitään pahaa sanottavaa. Tosin turistiopaskirjojen (such as Lonely Planet)
Don't go topless -ohjetta oli varsin yleisesti päätetty rikkoa venäläisten keskuudessa. Mitäpä sitä paikallista kulttuuria turhaan kunnioittamaan paikassa, jossa paikallisen kulttuurin korvaa enemmissä määrin turistikulttuuri. Tai venäläisturistikulttuuri.
Pyhitimme loppuajan Phuketissa rantalomailuun, joka on kyllä ihanaa kaikin puolin. Turkoosi meri, kuuma hiekka, lämmin auringon porotus, kylmä juoma, herkullinen ruoka, aurinkotuolissa löhöily, nautiskelu, hieronta, rentoutuminen... Kyllähän vaan kelpaa olla välillä kunnon turisti! Suosittelen kaikille lämpimästi! Thaimaan rantakohteista edelleen sydäntäni lämmittää enemmän esimerkiksi Krabi, mutta ei Phuketissakaan mitään vikaa ole, ainakaan jos on rahaa, eikä kirpaise maksaa vähän enemmän kuin muualla Thaimaassa :)
