Päivämme filmitähtinä

Aaaaand the Oscar goes to...

Tänään on ollut erikoinen päivä. Meidät suomalaisparat (Sini & minä) huijattiin viime viikolla tunteisiimme vedoten mukaan paikallisten audiovisuaalisen viestinnän opiskelijoiden kuvausprojektiin. Emme tienneet yhtään mitä tuleman piti, paitsi sen, ettei meidän tarvitsisi tehdä käytännössä muuta kuin kävellä. Kuninkaallisten kuvaa kantaen. Whaaat... No tosiaan suostuttiin, koska thaikut tarvitsivat meitä länkkäreitä, ja muut meitä fiksummat (?) valkonaamat olivat osanneet sanoa ei.

Hieno kuvakulma...

No nyt on parempi?

Menimme sovittuna ajankohtana innokkaiden thaimaalaisten luo, ja Sini lähti vaihtamaan koulupukunsa ollakseen osuvassa roolissaan turistina uskottavampi. KELATKAA. No, sillä välin minä jäin pelottavien thaimaalaisten saartamaksi ja hämmentyneenä. Minulle yritettiin syöttää seuraavaa: "Kuvaamme osan täällä yliopistolla, jonka jälkeen menemme kuvaamaan kotiini!", sanoi yli-innokas vaikeasti ymmärrettävää englantia sepostava nuorukainen. Kysyin, että ai minne, johon mulle vastattiin että Rama II roadin lähelle (kauas, kauas pois yliopistolta). Are you kidding me? Ei mistään tallaisesta ollut puhe... Kieltäydyin niin kauniisti kuin osasin, sillä a) mulla ei ole tällä hetkellä puhelinta käytössä (vain suomalainen liittymä palikkapuhelimessa ja sekin oli kämpillä...) ja b) Sini ei ollut tulossa samaan paikkaan kuvaamaan kuin minä, sillä häntä aijottiin kuvata toisen ryhmän toimesta. He puolestaan olivat lähdössä kuvaamaan Wat Arunille, eli erään temppelin luo. 

Hirveän säätämisen, kymmenen puhelinsoiton (jopa minä itse jouduin puhumaan kurssin proffan kanssa puhelimessa, ja selitin etten ole varautunut poistumaan yliopistolta muualle kuvaamaan) ja pitkään jatkuneiden thaimaalaisten keskustelujen jälkeen meille selvisi, että kuvaukset voidaan sittenkin toteuttaa kampuksella. Huh. Tosin Sini vietiin yhessä välissä sinne Wat Arunille, mutta se tuotiin kiltisti takaisin :)

"Minun" kuvaustiimini

Meidän tehtävämme kuvauksissa oli siis kävellä kuningasparin kultakehystettyä kuvaa kantaen eri paikoissa, ja ohittaessamme ihmisiä, he kumarsivat kuninkaan kuvalle. Öööh...

Lopulta tajusin, tai luulin tajuavani homman juonen. Käsittääkseni se meni näin: Tapaan bestikseni koulun portilla, ja autan häntä kantamaan tavaroitaan (otan hänen käsistään taulun), sillä hänellä on niin paljon kantamuksia. Sitten lähdemme iloisesti rupatellen kävelemään yhdessä ympäri yliopiston kampusta ohikulkijoiden kumartaessa meille  (normipäivä, koska ei kiinnitetä siihen yhtään huomiota?), kunnes päädymme luokkahuoneeseen, jolloin annan kaverilleni taulun takaisin. Silloin rupean ihmettelemään taulussa olevaa kuvaa, jolloin kamuni toteaa: "THIS IS THE KING" (OH REALLY!) ja sitten oon silleen että "aaaa..." ja kumarran itsekin taululle.

Voi luoja... Kaikkeen nuo thaimaalaiset onkin aivopesty... Mutta olipahan elämys sinänsä. Thaimaalaiset reppanat kyselivät kokoajan haluanko vettä, olenko väsynyt, onko kaikki OK, ja he huljuttivat naamani edessä paperia ja käsiä ilmavirran tuomiseksi kasvoilleni (missä palmunoksat hei?) ja tarjosivat nenäliinoja. Maailman ystävällisimpiä ihmisiä! Tuli aivan kummallinen ja kiusaantunut olo tuommoisesta käytöksestä, mutta koitin hymyillä näyttämättä kovin vaivaantuneelta. Saatiin kuitenkin lopulta kuvaukset purkkiin (siinä kesti n. kaksi ja puoli tuntia ja Sinillä vähän kauemmin temppelireissun takia) ja ihmetyksekseni thaimaalaiset halusivat lahjoittaa minulle "vaivanpalkaksi" söpön nallen ja SEN TAULUN :D On kyllä hieno sisustuselementti mun huoneessa, vautsivauvau... :D Kävin vielä muutaman thaitytön kanssa kahvilla Siniä odotellessa, ja nyt mulla on läjäpäin uusia thaimaalaisia Facebook -kavereita :D 

Ei kait siinä! Hauska päivä! Todennäköisesti Sini tai minä viedään parhaan naispääosan Oscarit seuraavan kerran ko niitä jaetaan, eli vavahtakaa Hollywoodin pellet! :)

Ukkosta ilmassa

En ole koskaan varsinaisesti pelännyt ukkosta. En tavallaan pelkää sitä edelleenkään. Mutta nyt kyllä voin tunnustaa, että mun sydän jättää joka kerran yhden lyönnin välistä, kun täällä iskee salama. Tällä hetkellä tuolla ulkona sataa KAATAMALLA ja ukkonen on aikalailla päällä. Ainakin korkeintaan vain muutaman kilometrin säteellä meistä. Kun salama jyrähtää, sen tuntee luissa ja ytimissä asti. 

Tätä kirjoittaessani istun sängyllä ja nojaan takaraivolla huoneeni seinään, ja salamoiden iskiessä oikeasti tuntee vankanoloisen betoni(?)seinän värähtelevän. Suomessa ukkonen "ei tunnu missään", mutta täällä sen todellakin tuntee. Kyseessä on upean valoshown ja käsittämättömän vahvojen äänitehosteiden yhteisvaikutuksesta johtuva lievästi ahdistava ja jännittynyt olotila. Jokin ukonilmassa kuitenkin on kiehtovaa ja adrenaliinitasot nostattavaa, ja oli oikein pakko avata verhot ja ihastella tätä luonnon tarjoamaa esitystä turvallisesti sisältä käsin. Ja kuvata sitä. Ja säpsähtää kun se salama sitten iskee. Videosta tuli tosi katu-uskottava :D

Kuvakaappaus videosta, jota en osannut ladata tänne blogiin...

Bangkokissa on nyt myös toisenlaista "ukkosta ilmassa". Täällä on ollut joillakin alueilla hallituksenvastaisia mielenosoituksia, mutta itse en ole vielä sellaisia päässyt todistamaan, ja aijon kyllä vastaisuudessakin pysyä poissa moisten tieltä. Nämä mielenilmaukset eivät vaikuta täällä mitenkään normaaliin elämään, ja täällä on yleisesti ottaen erittäin rauhallista. Niin rauhallista, kuin Bangkokissa nyt voi olla... Tämä kun on oikea rauhallisuuden mekka... ;)

Tämä ei ole mielenosoitus, vaan Chatuchakin viikonloppumarkinat

En ole yhtään huolissani tilanteesta, joten ei tarvitse kenenkään muunkaan olla (paitsi ehkä Thaimaan hallituksen, höhö). Mielenosoitukset ovat keskittyneet ainoastaan tietyille aluielle, joiden lähellä nyt ei tule muutenkaan liikuttua. Teitä saattaa olla suljettuna väenpaljouden takia toisinaan, mutta eipäs tuo nyt minua haittaa. Taksit saattavat kieltäytyä ajamasta kyseisten alueiden ohikaan, joten tuskimpa sinne nyt edes vahingossa pääsisi. Tilanne on kai muutenkin jo vähän rauhoittumampaan päin.

Nyt alkaa jo ilmakin vähän kirkastua :)

Viime päivien kohokohtia

Listataampa tänne nyt viime päivien kohokohdat ja "kohokohdat"...

-Kuten jo aikaisemmin kerroin, se häiriintynyt lintu ulosti mun päälle, mutta se kai tuo joidenkin mukaan onnea.

-Se siitä onnesta... Mulla lensi pari päivää tuon lintuepisodin jälkeen chilijauheet silmille, kun nostin rouhetta kiposta lusikalla suurehkon tuulettimen edessä. Tuuli puhalsi chilit silmille. Menetin toimintakykyni hetkellisesti ja voin kertoa, että kirveli ja poltteli aikalailla, mutta olipahan sekin kokemus. Naurettiin, että kyseessä oli instant karma.

-Shoppailupäivä Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla viime lauantaina tuotti vihdoin tulosta: mukaan tarttui mm. sandaalit, vaatteita ja käsintehtyjä koruja. Koko lysti matkoineen, ruokailuineen ja shoppailuineen kustansi minulle n.550 bahtia eli alle 13 euroa.

-Varattiin lentoliput Chiang Maihin Annan ja Sinin kanssa. Menopaluut maksoivat about 100 euroa ja superhalpa hostelli tulee kustantamaan kokonaisuudessaan alle kolme euroa. Siis koko ajalle tämän viikon torstaista sunnuntaihin. En välttämättä siis vielä tästä reissusta mene vararikkoon...

-Varasimme myös lennot Singaporeen. Matkustuspäiviä en muista vieläkään, sillä sekoiltiin niiden kanssa sen verran urakalla. Pitää lentolipusta tarkistaa sitten lähempänä :D Meidän piti varata lennot, jotka lähtevät aamulla klo 11.00, mutta hupsista, varattiinkin vahingossa aamun aikaisimmat lennot, eli klo 06.30 lähtevät. Ei vissiin sitten nukuta lähtöpäivää edeltävänä yönä... Samalla reissulla olisi tarkoitus käväistä myös Malesian puolella.

-Käytiin tässä yksi päivä Khaosan roadilla syömässä, enkä koskaan saanut annosta, jonka tilasin. Kyselin sen mun ruoan perään kun muut olivat jo syöneet tovi sitten, jolloin tarjoilija kävi läpsäisemässä kädelle hämmentyneen näköistä kokkia. Päätin antaa olla, ja hain katukojusta pad thaita. Mai pen rai!

-Viime torstain Muay Thai tunti oli kyllä ihan huippu! Ja se opettaja oli hauskin thaikku ikinä! :) Thainyrkkeilyn jälkeen meillä oli vielä koulua kuuteen, ja viiden jälkeen alkoi väsyttää ihan hulluna. Vähää ennen puoli kuutta olin jo kerännyt tavarat ja pidin laukkua sylissä ja olin henkisessä ja fyysisessä lähtövalmiudessa, mutta opettaja vaan selitti ja selitti ja selitti jotain aivan jonninjoutavia... Jossain vaiheessa opettaja tuli siihen mun eteen, ja sanoi: "I can see that you are frustrated and I know that you all have had a long day but I will ask only one question more..." AWKWARD

Muay Thai

Meidän koululla voi käydä torstaisin ilmaiseksi Muay Thai -tunneilla, joten oli pakko käydä kokeilemassa! Muay Thai on thainyrkkeilyä, ja se on ihan huippuhauska laji. Opettajamme oli ehkä Thaimaan hauskin tyyppi, ja tunnilla treenattiin lyöntejä, potkuja ja puolustustekniikoita. Oli kivaa saada oikeasti tuntumaa lajiin, kun jossain Les Millsin BodyCombat -tunneilla saa huitoa ainoastaan ilmaa, ja kuntonyrkkeilyssä puolestaan vain elotonta säkkiä. Emme tietenkään toisiamme hakanneet, vaan opettajan neuvojen mukaan iskettiin hänen kantamiinsa tyynyihin suoria, koukkuja, kyynerpäälyöntejä, potkuja ja niin edelleen. Luultavasti tuntien edetessä harjoitellaan myös joitakin otteita, ja ainakin kuinka niistä pääsee irti.

Don't mess with me!

Empä muista, minkä lajin parissa olisi viimeksi ollut näin hauskaa! Tosin seuraavana päivänä olo oli kuin rekan alle jääneellä, sillä omituiset, ei välttämättä niin aktiivisessa jokapäiväisessä käytössä olevat lihakset ilmoittivat terveellä kivulla olemassaolostaan. 

Satun synttärit

Thaimaalainen synttärikakku

Vietimme viime lauantaina suomalaisen Satun synttäreitä. Aloitimme illanvieton meillä maailman söpöintä kakkua maistellen. Synttärisankarimme osuva arvio oli: "Moni kakku päältä kaunis!" Kakku itsessään maistui aika kuivalle ja teolliselle. Mutta ajatus on tärkein!

Vieraiden määrän lisääntyessä siirryimme kattoterassille ja saatiin myös siellä testattua Joonaksen ostamat uudet kajarit. Äänenlaatu niissä ei ole paras mahdollinen, mutta onhan tuo nyt tyhjää parempi, ja musiikki on aina bileisiin kiva lisä! Hyvä Joonas!

Satu leikkaa kakkua

      Päätimme lähteä jatkamaan iltaa Sukhumvitille, jossa pistäydyimme syömässä pad thaita eli paistettua nuudelia ja katselimme kadun yöelämää. Kävimme myös katsastamassa Levels -yökerhon, joka on mielestäni ehkä vähän yliarvostettu paikka. Kyseiseen baariin ei ole pojilla asiaa shortseissa taikka sandaaleissa, ja sama pätee myös muihin Bangkokin "hienompiin" yökerhoihin ja ravintoloihin. Tämä meinaa joskus seurueemme jäseniltä valitettavasti unohtua.



No, tulipahan sekin paikka nähtyä ja oli kiva päästä tanssimaan pitkästä aikaa. Kiva ilta! Harmillista vain, että aika monet kärsivät seuraavana päivänä jonkinsortin vatsataudista (ja ehkä itseaiheutetustakin pahoinvoinnista). Itse olen moiselta vielä onneksi säästynyt!
(Hyvästä tuurista puheenollen...*)

Levels Club

Saksalaiset vaihtarit (jotka on meidän suomalaisten vaihtarien ohella toinen enemmistö) on muuten kovia bilettämään, ne on ilmeisesti tänäänkin lähdössä ulos. (Ja myös kaikkina muinakin viikonpäivinä.) Saapa nähdä kauanko sakemanneilla kestää kunto! 

Simppa ja minä

*Tänään mulla tosiaan oli vähän normaalia huonompi tuuri: Koulumatkalla juuri puhuttiin Sinin kanssa, miten inhoan matalalla lentäviä lintuja, koska musta ne on pelottavia... Joku lintu tais kuulla sen, sillä vähän ennen koulun portteja lintu pruikkasi mun kädelle märän (ja lämpimän, iuuuuh!!!) aineenvaihduntansa lopputuotoksen. Pienen paniikkikohtauksen ja kymmenen minuutin saippapesun jälkeen oltiin sitten kävelemässä kohti ruokalaa, kunnes säikähdettiin taas. Huomattiin nimittäin, että valtava lisko tuijotti meitä yliopiston ulkoseinän vieressä. Hyi että!! Luulin Katariinan säihkähtäneestä reaktiosta aluksi, että siellä on rotta! (No en oikeastaan tiedä, kumpi on pahempi, rotta, vai jättilisko.) Sini koitti ottaa siitä kuvaa, mutta sitten lisko puikahti yliopiston seinässä olevasta reiästä sisään. Ahdistaa ajatella, että yliopiston lattioiden alta löytyy tuollaista elämää... Kyseessä ei siis ollut mikään pieni gekko, vaan ihan kunnon iso lisko, jolla oli pitkä kaula... Sellainen hirviö.

Loy Krathong

Loy Krathongia eli tuttavallisemmin ja erittäin vapaasti käännettynä "kukka-asetelmien uittamistapahtumaa" vietettiin eilen. Kyseessä on vanha thaimaalainen perinne, jonka ilmeisesti odotetaan tuovan onnea. En ole sen kummemmin perehtynyt asiaan, mutta tapahtuma ajoitetaan kai aina täyden kuun aikaan. Ihana henkilökuntamme oli järjestänyt meille tilaisuuden askarrella Krathongeja itse :)

Tarvikkeet: Banaanipuun runkoa ja lehtiä, nauloja, nitoja, sakset (+kukkia, suitsukkeita ja kynttilä)

Banaanipuun lehdestä leikattiin rungon muotoinen pala asetelman pohjaksi

Banaaninlehdistä taiteltiin asetelman reunat, jotka kiinnitettiin nauloilla ja niiteillä

Uloimman reunuksen sisään tehtiin vielä sisäreuna pienemmistä lehdistä

Lopuksi aseteltiin kukat, suitsukkeet ja kynttilä

Valmis!

Illalla suuntasimme Asiatique -nimiselle jokiranta-alueelle, jonka tuhannet paikalliset ja turistit olivat kansoittaneet täpötäyteen. Alueella on yömarkkinat (lue:turisteja) joka ilta, mutta nyt siellä oli varmaan puoli Bangkokia. Ja ruuhkat olivat sen mukaiset.

Jokapaikassa oli myynnissä Krathongeja ja jokirannassa pauhasi nonstoppina Angry Birdsin teemabiisi. Täällä Angry Birds on tosi iso juttu! Kaikesta mahdollisesta on olemassa Angry Birds -tuote. Ihan kaikesta. Myös Krathongeista.

Hyvää joulua... (Ps. Kaukaista ajatella, että nyt Suomessa on menossa pikkujoulusesonki...)

Olin vähän pettynyt Loy Krathong -festivaaliin, sillä olin kuvitellut sieluni silmin, miten kauniilta Chao Phraya -joki näyttäisi, kun se on täynnä toinen toistaan hienompia kukka-asetelmia kynttilöineen ja sauhuavine suitsukkeineen. Todellisuudessa: 1) Ilma oli niin tuulinen, ettei yksikään kynttilä palanut tai edes syttynyt kunnolla, 2) joessa oli niin paljon aaltoja että asetelmat kaatuilivat ja ajautuivat vain rantaa pitkin näyttäen ihan roskilta, 3) turistiveneet ajoivat krathongejen päältä kaataen niitä ja jättäen niitä alleen :D FAIL

Asetelmat laskettiin veteen käyttäen apuna pitkiä keppejä, joiden päässä oli kori

Monen näköistä Krathongia

Mielestäni Krathongit näyttivät lähinnä vain roskalta, kun ne pääsivät veteen asti... :(

Maailmanpyörä pitää vielä joku päivä tulla testaamaan illalla, kun paikka ei ole niin tungoksessa :)

Tapahtumasta aiheutuneet pettymyksen tunteet saatiin paikattua seuraavalla: 

Pizza <3 <3 <3

NAM! Poikettiin siis Asiatiquella sijaitsevassa italialaisessa ravintolassa, vaikka jouduimmekin jonottamaan pöytää lähes puoli tuntia. Voiiii miten hyvältä länkkäriruoka voikaan maistua jokapäiväisen nuudelin ja riisin jälkeen! 

Syömisen jälkeen käytiin vielä laskemassa minunkin tekemä Krathong vesille (vaikka oltiin jo yhdessä vaiheessa valmiita viemään se Sivalai Placen lähellä sijaitsevaan likaojaan kellumaan). Se vasta olikin hauskaa puuhaa, sillä se keppi, jolla koitettiin tilanne toimittaa, oli jotenkin kiero, ja kori pyöri kuin väkkärä. Sain lopulta asetelman jokeen oikein päin, mutta se ajautui saman tien laiturin alle. Well...

Suitsukkeista leijailevaa savua

Kun viimein päätettiin lähtä, jouduttiin järkyttävän auto-, skootteri- ja ihmismassan takia kävelemään about 2-3 kilometriä välttääksemme pahimmat ruuhkat. Takseja oli liikkeellä todella vähän, tai niissä harvoissa oli jo asiakkaita, tai taksikuskit eivät muuten vain halunneet ottaa meitä kyytiin. Lopulta sain taksin meille, kun luvattiin maksaa kuskille 400 bahtia, eli nelin- tai viisinkertainen hinta normaaliin mittaritaksiin verrattuna. Siinä vaiheessa oli valmis maksamaan vaikka vähän extraa, kunhan vain pääsee kotiin...

Kotimatkalla huomattiin, että taivas oli täynnä paperilyhtyjä. Ne oli tosi kivan näköisiä, ja niitä oli PALJON. Ilotulituksia emme viitsineet jäädä katsomaan, niitä kun näkee täältä meidän kämpiltäkin jostain käsittämättömästä syystä melkein joka ilta.

Jokiristeilyä ja pyöräilyä Ko Kretillä

Sawat di kha!

Tänään lähdettiin tutustumaan Ko Kret-nimiseen saareen, joka on noin 20 kilometriä Bangkokista. Keinotekoinen saari sijaitsee Bangkokin läpi virtaavan Chao Phraya-joen keskellä. Saari on muodostunut tämän joen mutkaan, kun mutkaa on oikaistu kanavalla, jota on ajan kuluessa laajennettu ja levennetty, kunnes alueesta on muodostunut saari. Saarelle on vaikeahko päästä, sillä sinne ei pääse muilla kulkuneuvoilla kuin veneellä. Julkista liikennettä ei saarelle ole järjestetty, eikä sinne myöskään ole siltaa.

Saari oli ihanaa vaihtelua Bangkokin hulinalle, sillä siellä ei ole lainkaan autoja. Paikka ei myöskään onneksemme kuhissut turisteja, ainoastaan pari hassua länsimaalaista tuli meitä vastaan. Paikalliset asukkaat ovat järjettömän ystävällisiä ja tervehtivät meitä melkein jokaisella kadunkulmalla. Ja kyllähän siitä hymyilystä tulee aina hyvälle tuulelle. :)

Keskeneräinen silta

Aloitimme matkamme ottamalla taksin Wang Langille, josta otimme Tourist Express Boatin eli suurehkon täyteenahdetun jokilaivan, jolla matka maksoi 15 bahtia. Naurettavan halpaa! Jatkoimme Chao Phraya -jokea välillä eri laitureilta ihmisiä noukkien ja jättäen aivan viimeiselle päätepysäkille asti, josta neuvottelimme meille loppumatkalle long-tail boatin eli pitkähäntäveneen. Vuokrasimme sen todennäköisesti hieman ylihintaisesti eli maksoimme 300 bahtia (~7,5€) menopaluusta per nuppi (6hlö), mutta hinta vaikutti silti kohtuulliselta, sillä saimme hintaan isomman veneen, oman kuskin ja varman paluun saarelta pois. Luin nimittäin jostain, että saarelle on helpompi päästä kuin lähteä sieltä. Siksi sekä meno että paluu olikin fiksua sopia etukäteen. Saimme neuvoteltua kolme tuntia aikaa kiertää saarta, ja sama kuskimme oli meitä odottelemassa, kun palasimme takaisin.

Long-tail Boat

Saarelle päästyämme päätimme vuokrata pyörät, ja se osoittautui erittäin hyväksi vaihtoehdoksi tutustua Ko Kretiin. Saaren ympäri kiertää yksi päätie, joka mutkittelee välillä savipajojen, ruokakojujen ja matkamuistoliikkeiden (yms.) välistä (kadun päällä on välillä kattoa), mutta sitten tie viekin läpi trooppisten metsämaisemien ja parin temppelialueen ohi. Pyörien lisäksi Ko Kretin kaduilla kulkee myös välillä skoottereita, joten välillä piti olla skarppina, etenkin kapeammissa kohdissa. Voi että oli mukavaa pitkästä aikaa pyöräillä!

Täältä meidän kämpiltä Sivalai Placesta voi myös lainata pyöriä, mutta niillä ei uskalla lähteä kauemmaksi, ellei halua päästä hengestään tuolla liikenteen seassa. Bankokissa ei ole pyöräteitä. Ollaan lainattu pari kertaa Sivalain pyöriä, kun ei olla viitsitty kävellä helteessä vajaan kilometrin matkaa (se voi olla lyhempi tai pitempikin matka, mutta joskus kuumuudessa se tuntuu aika pitkältä) lähimpään 7-Eleven -minimarkettiin tai lähellä sijaitsiviin ravintoloihin. Ja nämä meidän kotikadut on suhteellisen rauhallisia kuitenkin, että juuri ja juuri uskaltaa pyöräillä.

Pyöräilyä tropiikissa

Pyöräilyn lomasta bongattua

Ruma kirppunokkakissanpentureppana

Saaren kiertämiseen pyörillä ei kulunut kuin vähän reilu tunteroinen, joten saavuimme aika pian takaisin lähtöpisteeseen. Mietittiin, että pitäisikö vielä lähtä pyörillä jonnekin, kunnes sattumalta mulla irtosi toinen poljin erään temppelin edessä. Hyvä että se irtosi vasta perillä ja tosi lähellä sitä paikkaa, josta pyörät vuokrasimmekin. 

Temppelin edessä oli juuri menossa jotkut ihme rituaalihulinat, sillä sen pihalta kuului kovasti mekkalaa ja ihmiset kiersivät temppeliä ympäri. Joku ystävällinen random mies kadulta otti pyöräni korjattavakseen ja pian paikalliset temppelihulinoitsijatkin huomasivat meidän pysähtyneen seuraamaan heidän rituaalejaan. Meidät vedettiinkin sitten siitä mukaan heidän hauskaan kulkueehensa, jossa he tanssivat, soittivat soittimia, taputtivat ja huusivat kiertäen samalla temppeliä ympäri. Se oli kyllä hauskaa, mielenkiintoista ja hieman häiriintynyttä, mutta ehkä jo se polkimen irtoaminen juuri tämän temppelin kohdalla oli jo sen verran johdattelevaa, että ehkä meidän oli tarkoitus sattua tuohon paikkaan juuri tuona hetkenä :D Olisi sitä paitsi ollut varmaan epäkohteliasta kieltäytyä ;) Hahhah! Oltiin kyllä vähän pihalla. 

Kierrettiin yksi kierros temppelin ympäri ja peräännyttiin paikalta. Seuraavaksi se pyörääni korjannut mies tuli tuomaan minulle vastaavanlaisen ehjän pyörän ja sitten ihmeellisyydet jatkuivat. Meidät viitottiin maistamaan kookos-jäähilejuomaa, jota saimme kaikki motilliset ilmaiseksi. Ei osattu päättää oliko se hyvää vai pahaa, mutta oli siistiä saada kokeilla jotain uutta ja vieläpä ilman maksua. Eikä siinä vielä kaikki...

Seuraavaksi paikalliset kiikuttivat meille juomavettä ja pillit, ja ohjasivat meidät pöytään istumaan. Saimme syödä ilmaiseksi erilaisia maukkaita nuudeliruokia ja friteerattua kalaa. Katselimme samalla temppelin pihalla jatkuvaa rituaalia, jossa ilmeisesti uhrattiin (?) jotain kukkia tai vastaavaa, ja sitten temppelin ovelle ilmestyi munkki, joka heitteli ihmisille jotain värikästä, ilmeisesti karkkeja ja kolikoita. En ole yhtään perehtynyt aiheeseen, joten anteeksi mahdollisesti aivan väärä terminologia. Mutta olipas jännittävä kokemus!

Paluumatkalla aurinko alkoi jo laskea, ja olimme kaikki aika uuvuksissa, vaikka kello ei ollut Ko Kretiltä lähtiessämme kuin vasta viisi. Täällä on ihan pimeää joskus kuuden jälkeen.

Kuvassa näkyy Rama VIII -silta, joka näyttää mahtavalta sitten, kun on ihan pilkkopimeää. Tässä kuvassa ei oikein sen hienous kyllä välity : D

Laivamatkan päätteeksi shoppailtiin Wang Langilta tuoreita hedelmiä iltapalaksi ja hypättiin Tuk-tukiin (kolmipyöräinen skootteriajoneuvo), jolla pääsimme näppärästi takaisin kotiovelle. Tuktukit ovat kivaa vaihtelua normaaleille takseille, mutta niissä joutuu kyllä hengittämään vähän turhan paljon pakokaasuja. Lisäksi tuktukit ovat osoittautuneet takseja kalliimmiksi kulkuneuvoiksi. Ilmastoidut taksit näinollen vievät erävoiton, vaikkakin tuktukeilla kulkemisessa on toisinaan oma eksoottinen viehätyksensä :)