Lomalla lomalle

Pari viime päivää ollaan otettu rennosti altaalla ja pääosin kämpillä hengaillen. Saatiin jo vähän väriäkin naamaan (terveisin kolme suomalaista lobsteria alias punanaamaa). Käytiin eilen koululla, mutta ei saatu rekisteröintiä tehtyä, sillä kv-toimiston oleellinen_rekisteröintejä_suorittava_henkilö oli kai lomalla. Pitänee sitten tehdä se rekisteröinti, kun meillä alkaa orientaatio ensimmäinen päivä marraskuuta. Yritettiin myös etsiä koulupukuja myyvää liikettä, mutta sekin oli ilmeisesti suljettu, koska nyt taitaa olla jonkin sortin loma.

Tänään päivä lähti käyntiin aamusalilla ja -uinnilla, jonka jälkeen painelimme syömään lounasta parin muun suomalaisen vaihtarin kanssa, jotka sattumalta olivat varanneet prikuulleen samat lennot Bangkokiin ja takaisin kuin me, opiskelevat samassa koulussa täällä eli Siam Universityssä, sekä sattuvat asumaan meidän naapurihuoneessa. Pieni maailma.

Siam Universityn pihassa oleva pyhäkkö

Lounaan jälkeen otimme porukalla kaksi taksia ja suuntasimme juna-asemalle, sillä olimme saaneet loistavan idean, että meidän pitää päästä tekemään jokin reissu ennen koulujen alkamista. Suunnitelmat meinasivat jo kariutua samantien, sillä kaikki junat oli buukattu täyteen - thaimaalaisilla on jotain kuninkaallisiin ihmisiin liittyviä juhlapäiviä tällä viikolla, joiden vuoksi heillä on pitkä viikonloppu aikaa reissata. Käsittämättömän avuliaat juna-asemalla työskentelevät thaimaalaiset oppaat kuitenkin selvittivät kaikki mahdolliset vaihtoehdot, jotta pääsisimme haluamaamme kohteeseen. Pitkähkön harkinnan ja eri vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen päätimme valita menopeliksemme yöbussin ja paluumatkalle yöjunan. Pääsemme näin vertailemaan, kumpi on kivempi liikkumismuoto, jotta olemme viisaampia tulevaisuudessa. 

Kohteeksi valitsimme Koh Samui -saaren, ja voin kertoa, että olen innoissani! Bussimatka ja lauttamatka saarelle kestänee yhdeksän tuntia, junalla paluumatkassa menee 12 tuntia. Yöllä matkustaminen on siitä kätevää, ettei menetä kivaa päivää matkustamiseen, ja jos saa unta, niin matka kuluu kuin itsestään. Lisäksi säästää tavallaan yhden hotelliyön, kun on aamulla perillä kohteessa, eikä vasta illalla.

Siam Paragonin ulkopuolelta

Lippujen oston jälkeen lähdimme Siam Paragoniin ja sen ympäristöön vaeltelemaan ja käytiin uudestaan MBK:lla shoppailemassa. Mukaan tarttui itselläni vain suihkutettava aurinkovoide ja aloe veraa sisältävä geeli, joka auttaa kuulemma auringon polttaman ihoon tehokkaasti.

Siam Paragon sisältä

Huomaa kuvassa kiitävä skytrain! :)

MBK:lla käytiin myös Sabushi by Oishi -nimisessä shabu-shabu & sushi -buffetissa, joka oli ihan mielettömän hyvä. Olin onneni kukkuloilla : D Ravintolassa oli liukuhihna, jossa pyöri erilaisia lihoja, äyriäisiä, kaloja, sieniä ja kasviksia, joita sai keittää padassa kiehuvissa liemissä. Lisäksi tarjolla oli hyvä valikoima erilaisia susheja, friteerattuja jättikatkarapuja, paistettua kalaa, kastikkeita, hedelmiä ja vaikka mitä. Tuonne pitää mennä joskus uudestaan!

Shibu+sushi=shibushi

Oishii!

Huomenna luvassa rentoilua, hotellin metsästystä ja seitsemän maissa illalla lähtee bussimme kohti Koh Samuita ! Jihuuuuu !

Taksikuski päätti päivän suunnan

Heräsin reippaana aamulla ja herätin muutkin pienen kommuunimme asukkaat heidän "lempibiiseillään", jotta sai unikeot ylös sängystä :D Päätettiin lähteä hyvissä ajoin (=puolen päivän aikaan) käymään koulullamme Siam Universityssä, jotta saisimme tehtyä rekisteröinnin ja hoidettua muita käytännön asioita kuntoon. Tilasin taksin respasta, ja koska lausumistani ei ymmärretty, kirjoitin lapulle "Siam University" ja työntekijä vaikutti siltä, että ymmärsi yskän ja hän tilasi meille taksin. Toistettiin vielä uudelleen taksikuskille sama matkakohteemme, kuski nyökkäsi ja lähdimme matkaan.

Ensimmäistä kertaa paistoi kunnolla aurinko :)

Sivalai Place

Rupesimme ihmettelemään, kun kilometrimittari näytti enemmän, kuin mitä kuvittelimme matkan yliopistolle olevan, ja maisematkin vaikuttivat vähän vääriltä. Hieman myöhemmin meille selvisi, että emme suinkaan olleet menossa Siam Universitylle, vaan Siam Squarille, eli "keskustaa" kohti, eli täysin väärälle puolelle kaupunkia. Taksimittarissa oli jo yli 100 bahtia, joten päätimme, että noooo, samapa tuo, jäädään vaikka sitten shoppailemaan, kun kerran keskustassa ollaan.

Takseissa roikkuu usein kivoja härpäkkeitä

Pyysimme taksikuskia ajamaan MBK:lle, eli ostoskeskukseen, jota suositellaan yhdessä jos toisessakin matkaoppassa. Kauppakeskittymä on täynnä torihenkisiä pikkuisia matkamuisto-, vaate- ja mitävainikinä -liikkeitä, mutta siellä täällä löytyi myös kalliimpia (ja aidompia?) tuotteita tarjoavia myymälöitä. Kyseessä on oikea turistin paratiisi, jossa löytää halvalla kaikenlaista pientä kivaa sälää, ja myöskin niitä piraattituotteita. Mutta myös ne (todennäköisesti) aidot merkkituotteet ovat huomattavasti Suomen hintatasoa halvempia, mainittakoon esimerkiksi Converse-tossut, jotka olivat yli puolet edullisempia täällä (~25-30€/kenkäpari).

MBK:lla saimme tingittyä muutaman kympin sieltä täältä, mutta pääosin myyjät eivät ole halukkaita laskemaan tuotteidensa hintoja. Tinkiä kannattaa kuitenkin aina - se kun on ilmaista ja joskus jopa hauskaa hommaa. Kävimme syömässä keskitasoisessa pihviravintolassa, jossa taas eteemme kannettiin annoksia, jotka eivät olleet meidän. Jostain merkillisestä syystä ravintolan henkilökunta halusi ottaa meistä kuvan kamerakännykällä. Salaisuudeksi jää, mihin kyseinen kuva päätyy. Ostoskierrokselta mukaamme tarttui mm. kolmet aurinkolasit, pari vaatekappaletta, sekä Sinille kättään heiluttava koristekissa. Tuokoon se meille onnea!

Shoppailureissulta palasimme Skytrainillä (47 bahtia) ja taksilla (60 bahtia). Periaatteessa koko matka voisi olla edullisempi taksilla, kun on monta henkilöä kyydissä, mutta ajattelimme, että vältämme pahimmat ruuhkat kulkiessamme "ilmateitse" julkisilla. Kotia päästyämme kävimme pulahtamassa uima-altaalla. Uiminen on ihanan rentouttavaa tumman taivaan alla, varsinkin, kun muut asukkaat tuntuvat käyttävän allasta ainoastaan päiväsaikaan.

Sini sekoilee infoluukulla Skytrain -asemalla, koska yritti laittaa väärää korttia portteihin

Huomenna yritetään uudelleen päästä sinne Siam Universityyn tekemään rekisteröinti. Onneksi meillä on nyt kättään heiluttava kissa, joka tuo meille onnea. Eli eiköhän me tällä kertaa päästä perille. Buahaha.

Reissu Ikeaan

Käytiin eilen Ikeassa. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että tilasimme taksin Sivalai Placen eteen, mutta taidettiinkin ottaa väärä taksi, johon (Sinin mukaan valtionpäämieheltä näyttävä) thaimaalainen rouva oli alunperin menossa. Hän päästi meidät ystävällisesti pullonpohjalaseihin sonnustautuneen taksikuskin kyytiin siitä huolimatta. Ajelimme taksilla (käsittääksemme) lähimmälle skytrain-asemalle, ja taksimatka kustansi 60 bahtia. Joonas oli ostanut meille päiväliput skytrainiin ja päätettiin käyttää niitä silläkin uhalla, että tekisimme vain kaksi edestakaista matkaa, jolloin päivälippu tulisi meille kalliimmaksi. Päivälipun käytössä on kuitenkin se hyvä puoli, ettei lippuja tarvitsisi ostaa enää uudelleen.

Näkymiä skytrainista

Skytrain-matka sujui sutjakkaasti, vaihdoimme oikealla risteysasemalla toiselle linjalle, jota jatkoimme reippaasti kohti asemaa, josta kulkee Ikea-bussi. Skytrainissä ilmastointi puhaltaa jääkylmää ilmaa, joten kontrasti ulko- ja sisälämpötilan välillä nostaa ihon kananlihalle.

Golfkenttä keskellä kaupunkia

Löydettiin liiankin helposti Ikea-bussin lähtöpysäkille, ja bussi porhalsi paikalle sopivasti lähes samantien. Bussissakin oli tehokas ilmastointi. Se on hyvä asia, mutta pitemmän päälle kyllä alkaa palella, vaikka olisi pitkähihainen paita (repussa. Ei lämmitä siellä eikä lämmitä myöskään päällä). Bussi ei johdattanut meitä ainoastaan Ikeaan, vaan jättiläismäiseen ostoskeskukseen nimeltä Mega Bangna. Se oli jotain ehkä tähän asti massiivisinta, mitä ollaan tässä parin päivän aikana ehditty nähdä. No, jos Ikea on vain yksi ostoskeskuksen "liikkeistä", niin se varmaan kertoo jo jotain. Ostoskeskuksella on pinta-alaa vaivaiset 225,000 neliömetriä ja se on ilmeisesti Thaimaan viidenneksi suurin ostoskeskus. Ihan kiva, kun luuli menevänsä ainoastaan Ikeaan, niin sitä Ikeaa saikin sitten jättimäisestä ostoskeskuksesta hakea. Mutta löytyihän se.

Haettiin Ikeasta pyyhkeitä, Joonakselle peitto, pussilakanat ja sänky (tai no patjaksi sitä voisi myös kutsua), paistinpannu ja melonin tuoksuisia kynttilöitä. Voidaan niiden valossa sitten fiilistellä, kun ilta pimenee. Tilattiin ostoksille kotiinkuljetus, sillä patjan raahaus omin voimin olisi ollut haastavaa, ellei mahdotonta. Kotiinkuljetuksen järjestäminen onnistui kai ihan hyvin, nyt vain jännätään, tuleeko meidän ostokset koskaan perille. Niiden pitäisi tulla huomenna. Ainiin, pitääpä ilmoittaa respaan, että meille on tulossa tänne sänky, etteivät ne ihmettele : D

Kotiinkuljetusta tilaamassa

Söpö leipuri ostoskeskuksessa

Tänään ajateltiin vain ottaa rennosti, käydä salilla ja himmailla. Ulkona paistelee jo vähän aurinkokin pilvien takaa, mutta täysin aurinkoista ja sateetonta keliä saapi odotella sääennusteen muukan vielä viikon.

Syötiin tänään paistettua nuudelia ja kanaa. Nuudelien rakenne oli hieman hämmentävä.

Bangkokin armoton liikenne

Meillä on netti !

Eilen tosiaan saatiin ostettua meille liittymät, mikä oli kyllä harvinaisen suuren työn ja tuskan takana. Perusliittymiä voi ostaa lentokentältä ja oikeastaan melkein mistä vain, mutta me päätettiin tehdä asia vaikeimman kautta. Kävelimme nelisen kilometriä hikipisarat selkää pitkin valuen lähimpään suureen ostoskeskukseen ja kuin ihmeen kaupalla löydettiin sen sokkeloista teleoperaattoreita myyvä liike. Halusimme siis puhelimiin mobiilinetin, ja sellainen ei perus prepaid-liittymään sisälly.

Kotikatu

Thaimaalaiset eivät puhu hyvää englantia, joten kesti tovin, ennen kuin saimme asiamme selitettyä myyjille. Tai siis niille useille eri myyjille, jotka parveilivat avuttomasti meidän ympärillämme ja yrittivät kovasti ymmärtää meitä ja me heitä. Viimein saimme sim-kortit ostettua, mutta ongelma ei ollut sillä ratkennut. Seuraavaksi meidän piti aktivoida korttiin rahaa automaatilla, jonka ainut kielivaihtoehto oli thai. Tarvimme taas useamman eri myyjän "kielitaitoista" apua, jotta saimme kortille ladattua rahaa. Rahan piti olla tasaraha, joten rahoja kiikuteltiin automaatin ja liikken väliä pariin otteeseen.

Naapurustolla elelevä lemmikkivauveli

Seuraava askel oli se, että meidän piti soittaa puhelimella palvelunumeroon, jotta simkortti saadaan aktivoitua. Seuraavaksi piti aktivoida mobiilinetti. Kaikki tämä oli thain kielellä, joten jouduimme turvautumaan myyjien apuun seuraavaksi tunniksi, joka meillä kesti siihen, että saimme asiamme toimitettua. Mutta selvittiin onneksi siitäkin, vaikka jetlag hämärsi aivoja.

Pieni pyhäkkö Collegen pihalla

Toimitettuamme tämän suurimman prioriteettimme päivälle, eli netin hankkimisen, päädyimme MK-ketjun suosittuun suki-ravintolaan, jossa eksotiikkaa riitti kerrakseen. Uhmasimme rohkeasti ennakkoluulojamme ja tilasimme kasan raakaa kalaa ja äyriäisiä, nuudelia ja paistettua lihaa. Pöydän keskellä oli suuri pata, jossa nämä luonnonantimet oli tarkoitus kypsentää. Kielimuuri meinasi hieman taas olla haasteena, sillä tarjoilija toimitti pöytäämme useaan otteeseen vääriä ruokia, emmekä tietenkään turisteina tienneet, kuinka kauan mitäkin tuli kypsentää. Hetken ihmeteltyämme selvisi, että viisi minuuttia kypsennystä riittää.

Lähellä sijaitseva temppeli

Hienoa temppelialuetta ja slummia vierivieressä

Hökkeliasumuksia joen varrella

Dippailimme katkarapuja, mustekalaa ja muuta epämääräistä maukkaissa kastikkeissa ja mietittiin samalla, että saadaankohan me tästä sapuskasta ruokamyrkytys. Eipä saatu, ja toisaalta, ruoka tuotiin pöytään jääkylmänä ja sitten se keitettiin, joten kyseessähän oli varsin streriili ruoka. En kuitenkaan usko, että sukista tulee meidän uusi lempiruoka. Tuskin syödään sitä enää koskaan, vaikka ei se nyt niin pahaa ollut : D

Bangkokissa on suuria kontrasteja

   
                             

Meille kaikille voi siis nyt laittaa whatsapp -viestejä ja muutenkin tavoittaa aikaisempaa helpommin, sillä kaikilla on mobiilinetti <3

Asuntoesittely

Tässä on mun huone:

Parasta mun huoneessa on tuo ilmastointilaite, josta pystyy säätämään halutun huonelämpötilan. Se on supertehokas, ja meillä on joka huoneessa tuollainen. Saa nähdä, paljonko moinen luksus näkyy sähkölaskussa. Makuuhuoneissa on parin nelion parvekkeet, kovahkot sängyt (joihin jouduttiin ostamaan petivaatteet), peilipöytä, kirjoituspöytä, vaatekaapit ja reilusti ihanaa hukkatilaa.















Sinin huone:

Vessa:

Meidän vessanpöntön päällä luki iloiset terveiset: Älä laita vessanpönttöön vessapaperia. Excusemee... Pakko totutella siis käyttämään roskapönttöä. Hommattiin vessaan kosteuspyyhkeitä, vessapaperia, käsipyyhe, lattiapyyhe, käsisaippuaa ja askarreltiin hammasharjoille kupit juomapulloista. Eihän true köyhillä opiskelijoilla oo varaa oikeisiin mukeihin... Varsinkaan Thaimaassa, jossa kaikki on halpaa. Mutta saa sitä olla luova.

Suihkussa näyttäisi olevan useita eri toimintoja, mutta tähän asti en ole vielä jaksanut niihin perehtyä. Vettä kuluu myös reippaasti, kun kolme ihmistä suihkuttelee, todennäköisesti kaksikin kertaa päivässä, ellei enemmänkin. Ainakin vielä suomalainen hipiä hikoilee ulkona kuin saunassa olisi, joten sekin saattaa näkyä vesilaskussa. Meitä kuitenkin veloitetaan vedestä ja sähköstä samoin kuin paikallisia, joten ei se lasku varmaan kovin suuri tule olemaan.












Vuokra meidän kämpässä on n.185 € kuussa per naama, ja saadaan tosiaan käyttää samaan hintaan myös paikan uima-allasta ja kuntosalia. Molemmat edellämainituista on edelleen testaamatta; ukkosella ja sateella kun ei tee mieli uida. Salille voisi koittaa suunnata huomenna. Siellä näkyi olevan muutama juoksumatto, crosstrainer, kahvakuulia, käsipainot ja muuta mukavaa, eli eiköhän salilla voisi jopa ihan oikeasti treenata. Ja siellä oli onneksi ilmastointi : )

Keittiö:

Olkkari, josta tulee ensi sunnuntaina Joonaksen valtakuntaa, kunhan sänky saapuu Ikeasta:

Luovuus jatkoi kukkimistaan; seinällä on ilmaista taidetta muistuttamassa meitä mistä tullaan : D

Totuttelua

Herättiin aamulla seitsemältä siihen, kun jysähti. Ulkona satoi kaatamalla ja naapurin piha tulvi vedestä. Ukonilma Thaimaassa on hieman eri luokkaa, kuin Suomessa. Salamat välkähteli ja sen jälkeen ei jyrissyt vaan JYRISI ja ikkunat vapisi ja tuntui, että koko talo tärisi. Onneksi Sini nukkui mun vieressä (ei olla saatu Joonakselle vielä hommattua sänkyä, ja se nukkui Sinin huoneessa). Yksin oisin ollut ihan paniikissa : D

Pahimman ukkosepisodin siirryttyä kauemmas saimme taas unen päästä kiinni. Herättiin uudelleen kahden maissa, kun sade oli jo lakannut. Yllätyin, kun katsoin ikkunasta, ja huomasin, että eilistä näkyä ympäröi joka puolelta pilvenpiirtäjät. Kyllä niitä eilenkin näkyi pari siellä täällä, mutta loput olivat sumun peitossa.

Sumun takaa paljastunutta maisemaa

Tänään ois tarkoitus hommata meille liittymät, joissa on mobiilinetti, tilata Joonakselle sänky Ikeasta (tai käydä Ikeassa) ja... kuulemma täällä ei kannata tehdä, kuin yksi asia päivässä, sillä liikkumiseen menee sen verran aikaa, ettei niitä suunniteltuja asioita ehdi kuitenkaan kaikkia tekemään. Mua alkoikin oikeastaan vähän ahdistaa, kun me ei asuta keskustassa. Tuleekohan meillä koskaan lähdettyäkään mihinkään täältä, kun tämä paikka on sen verran syrjässä, ja keskustaan menoon voi pahalla ruuhkalla mennä aikaa, vaikka käyttäisikin taksin sijaan skytrainia. Meidän lähiasema kun on ilmeisesti taksimatkan päässä. YHYY

Ensimmäinen päivä Bangkokissa

Lento Bangkokiin sisälsi leffan, pastan aurinkokuivatulla tomaatilla ja vihreällä mönjällä, sekä useita tuloksettomia nukkumisyrityksiä – kiitos niille kahdelle pikkulapselle, jotka kirkuivat, huusivat, itkivät ja rääkyivät säännöllisen epäsäännöllisesti vuoron perään. Lopulta oli pakko luovuttaa, ja tyytyä katsomaan ne kolme Modern Family -jaksoa, joita Finnairilla oli tarjottavana. Pari tuntia ennen laskeutumista (Suomen aikaa n. klo 01.00) alkoi aamiaistarjoilu, jonka jälkeen laskeuduimme pehmeästi Bangkokiin. Kasvoille iski trooppinen kosteus ja kuumuus, sellainen kuin kasvihuoneissa.

Lentokentällä löytyi kaikki helposti, ja päädyimme paikallisen taksikuskin kyytiin. Taksimatka oli hirveä. Pakkauduimme pieneen henkilöautoon ja kaikki mahdollinen tila tuli hyötykäyttöön, kun taksiin survottiin kaksi suurta vetolaukkua (joista toinen oli etupenkillä ja toinen takaluukussa), rinkka, kolme isoa käsimatkatavaraa ja meidät kolme takapenkille, sekä taksikuski tietenkin eteen. Hauska väärinkäsitys meinasi sattua, kun Joonas oli menossa etupenkille, kunnes tajuttiin, että sehän on taksikuskin penkki, haha. Thaimaassa on meiltä katsottuna nurinkurinen liikenne. Kaikin puolin.

Taksimatka maksoi 420 bahtia ja 75 bahtin tietullimaksun, ja se kesti reippaasti yli tunnin. Halpaa! Keli oli sateinen, minkä vuoksi koko Thaimaa oli päättänyt tarttua autonrattiin kyseisenä ajankohtana, ja jumitimme metri kerrallaan eteenpäin. Taksikuski kaasutti kaksi metriä täysillä, kunnes jarrutti nopeasti. Tätä jatkui se reilu tunti, kunnes päästiin vähän erkanemaan pääväylältä. Litistyneenä takapenkillä ajotyyli aiheutti hieman pahoinvointia. Jännitysmomenttinsa ajoon toi se, että emme voineet olla aivan varmoja, että taksikuski löytää perille.

Matkan aikana ehti näkyä slummeja, reheviä palmumetsiä, ränsistyneitä kerrostaloja ja taivaaseen kurkottavia pilvenpiirtäjiä. Kaupunki vaikutti jatkuvan loputtomiin. Vihdoin taksi ajoi alueelle, jonka nimen tunnistin paikan osoitteesta, ja kuvainnollisesti huokaisin helpotuksesta. Ajeltiin sokkeloisia kapeita katuja, joita ympäröi katukeittiöitä, liikkeitä ja välissä hienompia taloja, välillä ränsistyneitä hökkeileitä. Onneksi ehdin bongata ikkunasta kyltin, joka osoitti Sivalai Placeen (meidän tulevaan kotiin!), sillä taksikuski kääntyi juuri vastakkaiseen suuntaan. Löydettiin vihdoin perille, JEE!

Näkymä parvekkeelta

Ymmärtäväinen työntekijä antoi meille avaimet käteen ja otti passeista kopiot, ja päästi meidät nukkumaan sanoen, että katsotaan käytännön asiat sitten, kun olette levänneet. Hän muistutti myös, että älkää nukkuko kovin pitkään, jotta vältytte seuraavan päivän jetlagilta. Saavuimme huoneisiimme rättiväsyneinä, ja tyytyväisinä, sillä huoneisto on todella kiva ja siisti! Pitää laittaa kuvia myöhemmin tästä meidän lukaalista.

Suihkun jälkeen olo tuntui taas ihmiseltä, ja parin tunnin torkkujen jälkeen testattiin Sivalai Placen oma ravintola. Tilasimme kanaa ja cashewpähkinöitä ja juoman hintaan 115 baht eli alle kolme euroa. Ruoka oli aivan taivaallista! Halvempia paikkoja varmaan tulee löytymään lähistöltä, mutta sateeseen emme viitsineet lähtä. Meille esiteltiin myös paikan uima-allas ja kuntosali, eli hyvältä näyttää. Illalla tutkimme vielä hieman ympäristöä ja käytiin syöttämässä Joonakselle KFC:llä mättöä ja käytiin Tescolla ostamassa vessapaperia, ruokaa ja muuta tuiki tarpeellista.

Suurin kulttuurishokki so far on se, että vessanpönttöön ei saa laittaa paperia. Toinen shokki oli tämä ilmasto ja kuumuus. Varsinkin, kun meille kerrottiin, että tänään on ihanan viileä päivä kun on satanut. Viileä, really? No, talveahan tänne tultiin pakoon, joten ei auta kuin tottua. 

Thaimaaseen vai Thaimaahan

Istuskelen Helsinki-Vantaan lentokentällä Starbucksissa ja mietin, että mitähän sitä tulikaan tehtyä. Ensimmäinen kämmi meinasi jo sattua, kun matkakumppanini Sini huomautti eilen, että meidän lentohan lähtee viiden maissa, eikä suinkaan kolmelta, mikä oli jostain syystä ollut molempien mielestä meidän lähtöaika Bangkokin lennolle. Tarkistin lipusta, ja kyllä, lähtöaikamme ei suinkaan ollut se 15.10, kyseinen numero kun sattuu olemaan tämä päivämäärä, eikä kellonaika. Hyvä me.

Koska tykkään jättää asiat viimetippaan, pakkasin vasta eilen. Tähän hetkeen asti en kuitenkaan ole huomannut vielä jättäneeni mitään tärkeää kotiin. Paitsi tietenkin rakkaat ihmiset ja elukat, mutta niiden puuttumista voi onneksi yrittää paikata Skypellä ja muilla yhteydenpitovälineillä.

Laukku painoi 19 kg, vaikka tarkoitus oli pakata mukaan puolityhjä laukku ja mahdollisimman kevyesti. Suurin osa tavaroista on kuitenkin sellaisia, jotka voi käytön jälkeen heittää roskiin ja korvata kotiin palatessa Thaimaan tuliaisilla. Lento Oulusta Helsinkiin meni nopeasti. Joku kirottu lapsi kirkui puolet matkasta, ja toisen puoliajan torkuin.

Odottelen mielenkiinnolla, millaiset paikat me saadaan Helsinki-Bangkok -lennolle. Jos saan esittää pari toivomusta, niin: 

1. Ei kiitos huutavia lapsia koneeseen
2. Ei mielellään merkittävästi lihavaa ihmistä mun taakse, sillä haluaisin mielelläni saada penkin yöksi laskettua alas niin, että takanaoleva voi edelleen hengittää (Terveisiä vain sille tukevalle pariskunnalle viime kevään Japaninmatkalla!) ja
3. Ei kiitos niin isoa ihmistä viereen, että se vie elintilaa minulta. Katsotaan, miten käy! Toivossa on hyvä elää.

Ajoitus vaihtoonlähdölle on aika ideaalinen, koska pääsemme maanpakoon juuri ennen pakkasia. Lumien tulo jää siis tältä vuodelta näkemättä, niin kuin myös suomalainen joulu ja uusivuosi. Onneksi perheenjäsenet saivat kuitenkin päähänpiston tulla viettämään kyseisiä juhlapyhiä Thaimaahan, joten vaikka perinteitä uhataan, niin porukka pysyy suunnilleen samana. Aasian helteiden lisäksi uutta eksotiikkaa joulunviettoon tuo unkarilainen ystäväni, joka on myös buukannut lennot Bangkokiin tuolle ajalle. Ei voi muuta sanoa, kuin että mielenkiinnolla odotan! Ja kaikki muutkin innokkaat, tervetuloa vain! 

Tästä se lähtee! Katsotaan mitä Kaakkois-Aasialla on tarjottavana! Talvipakolainen palaa asiaan : )